”Netti voi olla todella vaarallinen paikka, mutta myös todella kiva paikka” – Lasten ajatuksia digiturvallisuudesta

”Voi puhua kavereiden kanssa.”

”Voi kommentoida ja katsoa kavereiden videoita.”

”YouTube Shorts, pelit ja kavereiden kanssa keskusteleminen somessa.”

Näin kolme kuudesluokkalaista vastasi, kun kysyimme heiltä Digiturvaviikon paneelikeskustelussa Tampereella, mikä on oma lempijuttu netissä.

Lasten kanssa Nuoret ja digiturva -teemasta olivat paneelissa keskustelemassa rikoskomisario Markus Antila Sisä-Suomen poliisilaitokselta sekä somevaikuttaja Ella Kangasalusta. Keskustelua luotsasi digitaalisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden suunnittelija Inka Kiuru Pelastakaa Lapsilta.

Millainen paikka some lapsille oikein on?

Lapset kuvaavat osuvasti netin ja somen hyviä ja huonoja puolia, sillä molempia löytyy:

”Aika kiinnostava ja hauska, mutta ei välttämättä kauhean turvallinen paikka, kun voi tulla huijatuksi tai hyväksikäytetyksi.”

”Netti voi olla todella vaarallinen paikka, mutta myös todella kiva paikka, josta voi saada paljonkin tietoa.”

”Netti on siltä väliltä, että sieltä löytyy hyviä asioita, mistä saattaa oppia. Tai sit siellä on sellaisia asioita, joita jotkut ei vaan ymmärrä, että se ei oo oikein.”

Rikoskomisario Markus Antila muistuttaa, että nettimaailma ja fyysinen maailma kietoutuvat tiukasti toisiinsa. Asiat, jotka alkavat netissä, esimerkiksi kiusaaminen, voivat konkretisoitua fyysisessä maailmassa ja johtaa jopa rikosilmoituksen tekemiseen, sillä tiettyjen rajojen ylittäminen ei voi mennä ”huonon läpän” piikkiin.

Hän neuvoo lapsille, että netissä vastaantulevissa ikävissä tilanteissa voi edetä kolmea porrasta. Ensimmäinen porras on kertominen matalalla kynnyksellä jollekin aikuiselle, jos näkee tai kuulee jotain kyseenalaista, tai ilmoittaminen poliisin Nettivinkkiin. Toinen porras on rikosilmoituksen tekeminen. Kolmannella portaalla on jo käsillä ilmeinen hengen tai terveyden vaara, ja silloin pitää soittaa hätänumeroon 112.

Ella Kangasalusta puolestaan painottaa someammattilaisten roolia turvallisten ympäristöjen luomisessa nettiin. Lapset ja nuoret näkevät samoja sisältöjä ja asioita kuin aikuisetkin, joten niiden täytyy sopia kaikkien silmille. Jos netissä näkee kiusaamista tai epäsoveliasta käytöstä, hänestä siihen pitäisi someammattilaisena puuttua.

Entä juttelevatko lapset digiturvallisuudesta kavereiden tai aikuisten kanssa?

Kavereiden kanssa asioita on lasten mielestä helpompi ottaa puheeksi kuin aikuisten kanssa.

”Joskus saattaa olla niin pahaa tai noloa, että siitä ei halua sanoa aikuiselle. Se ois tietenkin, mitä kannattais tehdä. Mutta joskus tuntuu siltä, että en mä uskalla.”

”On vähän vaikea sanoa muille. Kaverille on helpompaa kertoa.”

”Kyllä jutellaan joskus, mutta ei kauheasti.”

Pelko siitä, miten aikuiset reagoivat ja tunne, että on itse tehnyt väärin, nostavat aikuisille kertomisen kynnystä.

”Mulle ei oikein ikinä oo käynyt sellaisia tilanteita. Mutta arvelen, että se ois aika pelottavaa, koska joskus aikuiset voi ymmärtää väärin ja suuttua. Tai voi luulla, että on oma vika.”

”Joskus on vaikea kertoa, koska luulee, että on tehnyt väärin.”

Ratkaisuehdotuksiakin lapsilla on:

”Se helpottais, että eri-ikäisille ois erilaiset appit. Niissä näkisi samanikäisten tekemiä sisältöjä. Mutta koskaan ei voi tietää, mitä joku ihminen laittaa nettiin, että millaista sisältöä se on.”

Ella Kangasalusta kertoo, että toimiessaan aiemmin ala- ja yläkoulussa koulunkäynninohjaajana lapset tukeutuivat helpommin häneen kuin koulun vanhempiin aikuisiin, sillä he kokivat hänet enemmän kaverityyppinä, joka näkee netissä samoja asioita kuin lapset itsekin ja pyörii samoilla sivuilla. Hän saa yhä toisinaan lapsilta viestejä, jos näistä asioita keskusteleminen kotona tuntuu hankalalta. Ella korostaa, että on tärkeää, että lapsen lähipiiristä löytyisi joku turvallinen aikuinen, jolle lapsi voisi kertoa kokemuksistaan.

Markus Antila muistuttaa, että on olemassa myös chat-palveluja, joissa lapsi voi kertoa ajatuksistaan. Kun asian on jo kerran ottanut puheeksi tai sanonut ääneen, kertominen voi olla sen jälkeen helpompaa. Esimerkiksi Pelastakaa Lasten Nettinuorisotalo Netari tarjoaa lapsille ja nuorille keskustelutukea WhatsAppissa NetariWA-palvelussa.

Antila toteaa myös, että vanhemmat valitettavan helposti tarttuvat ratkaisuna siihen, että rajoittavat lapsen puhelimen tai sovellusten käyttöä. He eivät välttämättä tiedä parempaakaan keinoa, mutta ”älä mene sinne nettiin” ei tosiasiassa ole vaihtoehto, sillä netillä on lasten elämässä nykyään iso rooli.

Pelastakaa Lasten asiantuntija Inka Kiuru painottaa, että lasten oikeudet täytyy turvata myös digitaalisissa ympäristöissä, ja siinä turvallisilla aikuisilla on merkittävä rooli. Hän kehottaakin aikuisia pitämään kertomisen kynnyksen mahdollisimman matalana, sillä seurauksien pelossa lapset voivat helposti välttää asioiden puheeksi ottamista.

Miten netistä sitten saisi kaikille paremman paikan?

Markus Antila esittää yhtenä ratkaisuna netin parantamiseen, että anonymiteetin suoja poistettaisiin, eli netissä pitäisi toimia omalla nimellä ja naamalla. Tämä voisi nostaa huutelun ja kiusaamisen kynnystä.

Ella Kangasalusta pohtii, että unelmien netissä vallitsisi yleinen vastuunkanto, sillä nyt vastuuta voi pakoilla liian helposti. Hän kaipaa myös vahvaa tunnistautumista sovelluksiin. Hänen mukaansa netistä ylipäätään tekisi paremman paikan, että jokainen kantaisi siellä vastuun omista teoistaan.

Millaisia parannusehdotuksia lapsilla itsellään on?

”Mä tekisin ekana, että peliin laitettaisiin sellainen säätö, että jos pelissä huomaa kiusaamista, niin kiusaaja poistetaan tai hänelle annetaan varoitus, että on tehnyt jotain, joka on saattanut satuttaa toista ihmistä.”

”Esim. Instagramiin videota postatessa kestäisi ensin vuorokauden ja joku henkilö tarkistaisi sillä aikaa sisällön.”

”Mä tekisin niin, että tuntemattomat ihmiset eivät voisi lähettää viestejä esim. Snapissa. Itse voi lisätä kavereita, mutta muut eivät saa lisätä sua.”

Kuten päivän teemakin oli: Turvallinen digimaailma on meidän yhteinen asia!

Teksti ja kuva: Elina Pitkäranta

---