Vihamieliset viestit ja ihmisryhmiä halventavat sisällöt leviävät netissä vauhdilla. Eurostatin mukaan suomalaisnuoret kohtaavat tällaista sisältöä Euroopan tasolla toiseksi eniten: 68 % suomalaisista nuorista kertoo törmänneensä vihaa lietsovaan sisältöön ja ihmisryhmiä halventavaan nettikeskusteluun.
Kun olemme kysyneet nuorilta osana ekstremismin vastaista työtämme, kuinka vihamielisyys ja väkivalta näkyvät heidän elämässään, vastaukset ovat olleet huolestuttavan yhtenäisiä. Nuoret kuvaavat somealustoilla leviävää vihamielistä sisältöä, kuten tiettyjä ihmisryhmiä leimaavia pilakuvia, tappeluvideoita, halventavia vitsejä, mustavalkoista ajattelua ja yksinkertaistettuja kärjistettyjä kommentteja, niin kutsuttuja onelinereita.
Ratkaisuksi tähän ehdotetaan usein lasten ja nuorten somen käytön rajoittamista. Vihamielinen sisältö ei kuitenkaan leviä ainoastaan nuorten keskinäisissä keskusteluissa, vaan nuorten mukaan me aikuiset osallistumme halventavien viestien viljelemiseen vähintään yhtä paljon. Samaa kielivät myös useat tutkimukset, joiden mukaan merkittävä osa netin vihamielisestä sisällöstä on juuri aikuisten tuottamaa.
Niin kauan kuin me aikuiset puhumme toisillemme ja toisistamme halveksuvasti, emme voi odottaa, etteivät lapset ja nuoret toimisi samoin.
Ilmiö heijastaakin laajempaa yhteiskunnallista ongelmaa: Aikuiset, joiden tulisi toimia vastuullisina ja toisia kunnioittavina roolimalleina, näyttävätkin usein huonoa esimerkkiä. Toivoisinkin meidän aikuisten muistavan, että lasten ja nuorten maailma heijastelee suoraan meidän aikuisten maailmaa. Niin kauan kuin me puhumme toisillemme ja toisistamme halveksuvasti, emme voi odottaa, etteivät lapset ja nuoret toimisi samoin. Lapset oppivat uusia taitoja ja käyttäytymismalleja tarkkailemalla ja jäljittelemällä muita – netissä he noudattavat nimenomaan meidän aikuisten antamaa mallia.
Me aikuiset puhumme usein, että vihapuheeseen ja halventavaan kommentointiin täytyy aina puuttua, ja että se on meidän jokaisen tehtävä. Kuinka moni meistä aikuisista voi sanoa käsi sydämellä näin tehneensä, kun kyse on nettikeskusteluista tai somepostauksista? Mikäli nuorten havaintoja ja kokemuksia on uskominen, ei kovin moni.
Aikuisten, opettajien ja vanhempien pitäisi aktiivisemmin pistää stoppi sopimattomalle keskustelulle.
Nuoret toivovat meiltä aikuisilta enemmän. He toivovat, että meillä olisi enemmän aikaa ja kykyä puuttua haitalliseen keskusteluun niin netissä kuin sen ulkopuolellakin. He toivovat, että emme jäisi vain sivustakatsojan (tai -kauhistelijan) rooliin. Nuorten viesti on selkeä: “Aikuisten, opettajien ja vanhempien pitäisi aktiivisemmin pistää stoppi sopimattomalle keskustelulle.” Puuttumalla halventavaan ja epäasialliseen sisältöön viestimme nuorille, ettei vihamielisen ja väkivaltaisen sisällön jakaminen ole hyväksyttävää. Samalla annamme myös tärkeän mallin siitä, miten asiattomaan nettikeskusteluun voi puuttua.
Miten me puhumme toisista ihmisistä netissä?
Nuoret toivovat myös, että me aikuiset pysähtyisimme pohtimaan omaa rooliamme verkkokeskusteluissa. Miten me puhumme toisista ihmisistä netissä? Olemmeko me rakentamassa siltoja ja yhteisymmärrystä, vai vahvistamassa ennakkoluuloja loukkaavilla ja halventavilla kommenteilla?
Eräs nuori kiteytti asian oivallisesti: “Jokainen voi miettiä omaa kielenkäyttöä.” Niinpä.
VINKKI: Lue lisää nuorten ajatuksia vihamielisestä sisällöstä ja väkivaltaisesta radikalisoitumisesta uudesta julkaisustamme.
—
Kirjoittaja Rosa Haavisto (sosiaalipsykologi, VTM) toimii ekstremismin vastaisen työn asiantuntijana Pelastakaa Lapset ry:ssä. Hänen erikoisosaamiseensa kuuluu mm. ajattelun ja asenteiden muotoutumisen tematiikat, sosiaalinen identiteetti ja ryhmäprosessit.
