Yhteiskunnassa on noussut huoli yhä nuorempien lasten ajautumisesta väkivaltaisiin ympäristöihin, kuten katujengien ja ekstremististen liikkeiden vaikutuspiiriin. Lapsen ja nuoren käsittelemätön vihan tunne voi altistaa tällaisiin väkivaltaisiin ympäristöihin ajautumiselle. Jos vihan tunnetta ei käsitellä rakentavalla tavalla, siitä voi tulla nuorelle maailmankuva, josta seuraa muihin ihmisiin kohdistuvaa vihamielisyyttä ja jopa väkivaltaista käyttäytymistä.
Äärimmillään nuoren sisälleen patoama vihan tunne voi johtaa väkivaltaiseen ekstremismiin, eli yhdenvertaisuutta vastustavaan ajattelu- ja toimintatapaan, jossa vihan kohteeksi valikoituu jokin tietty ihmisryhmä. Ekstremistiset ääriliikkeet pyrkivät puhuttelemaan vihaa tuntevia ja vääryyttä kokevia ihmisiä nimeämällä syyllisiä ja lietsomalla vihamielisyyttä ihmisryhmien välille.
”Ekstremistinen maailmankuva luo vihaa tuntevalle ihmiselle valheellisen kokemuksen siitä, että vihan kohdistaminen johonkin toiseen ihmiseen tai ihmisryhmään on oikeutettua ja itseasiassa ainoa keino vapautua vihan tunteen painolastista.”
Resilienssin, eli psykologisen vastustuskyvyn, luominen väkivaltaisille ajattelumalleille alkaa jo varhain lapsuudessa,
jolloin luodaan pohja empatialle ja roolinottokyvylle.
Vihasta ja vihamielisyydestä on tärkeä puhua lasten ja nuorten kanssa, ja pohtia yhdessä keinoja toimivaan rinnakkaiseloon näiden tunteiden kanssa. On tärkeä osoittaa, että myös negatiivisista tunteista saa ja voi puhua, ja pelkästään oman kokemuksen sanoittaminen voi jo helpottaa epämieluisten tunteiden kanssa painivaa.
Julkaisusta löydät tarkempaa tietoa:
- Mistä viha kumpuaa?
- Milloin vihaamisesta tulee maailmankuva?
- Miten tukea lasten ja nuorten empatiakyvyn kehitystä?
- Miten keskustella vihamielisyydestä rakentavasti eri-ikäisten lasten ja nuorten kanssa?
