Lasten kokemaa köyhyyttä ymmärtääkseen on katsottava numeroiden taakse 

Kirjoittaja: Aino Sarkia, Pelastakaa Lasten erityisasiantuntija

Miltä maailma näyttäisi, jos tarkastelisimme sitä numeroiden valossa? Mitä tietäisimme esimerkiksi lasten kokemasta köyhyydestä, jos ymmärryksemme pohjaisi tilastotietoon?  

Tietäisimme muun muassa sen, että Suomessa vajaa 10 prosenttia lapsista elää toimeentulotukea saavassa perheessä. Tietäisimme, että noin 120 000 alle 18-vuotiasta elää pienituloisessa perheessä. Tietäisimme myös, että laajamittaisten leikkausten vuoksi jälkimmäisen määrän on arvioitu kasvavan 17 000 lapsella. 

Numerot ovat tärkeitä, sillä ne paljastavat lapsiperheköyhyydestä ilmiön suuruusluokan. Numeroiden avulla voidaan myös tarkastella kehitystä, jota asiassa on vuosien varrella tapahtunut – tai jäänyt tapahtumatta, kuten Suomessa on viime vuosina valitettavasti käynyt. Lapsiperheköyhyys junnaa paikallaan eikä laskusuuntaa näy. Tämän kaiken numerot meille kertovat. 

Numeroiden avulla tiedämme lapsiperheköyhyydestä paljon, muttemme kuitenkaan riittävästi ymmärtääksemme todella, mitä lapsiperheköyhyyden kaltainen ilmiö tarkoittaa lapsen elämässä. 

Miltä köyhyys lapsesta tuntuu, miten köyhyys vaikuttaa arkeen ja tärkeisiin kaverisuhteisiin. Tämänkaltaiset kysymykset edellyttävät tilastojen ja numeroiden taakse katsomista ja ihmisen kokemuksellisen tiedon äärelle pysähtymistä. 

Lapsen kokemus on arvokasta tietoa 

Lasten kokemuksellista tietoa köyhyydestä on Suomessa toistaiseksi saatavilla vain vähän. Tämän vuoksi Pelastakaa Lasten Lapsen ääni -kyselyiden tuottamaa tietoa voi luonnehtia melko ainutlaatuiseksi, arvokkaaksikin. 

Vuoden 2024 Lapsen ääni -kyselymme on jälleen hyvä muistutus, miksi näitä lasten ja nuorten omia näkemyksiä ja kokemuksia on niin tärkeää kuulla. Vastaus on varsin yksinkertainen: jos emme kuule lapsia ja heidän omia kokemuksiaan, jää ymmärryksemme vajaaksi lasten arkeen ja elämään vaikuttavista asioista. 

Lisäksi on muistettava, että lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Meidän aikuisten tehtävänä on tukea ja pyrkiä mahdollistamaan näiden oikeuksien toteutuminen. 

Erilaisten elämäntilanteiden ja elämäntilanteisiin liittyvien kokemusten ymmärrys voi parhaimmillaan vahvistaa empatiakykyä toisenlaisia todellisuuksia kohtaan. Tällaista pyrkimystä soisi näkyvän enemmän myös päätöksenteossa ja julkisessa keskustelussa. 

Jokaisen numeron takana on ainutlaatuinen elämä 

Oma toiveeni on, että lasten kokemukset köyhyydestä tavoittaisivat jokaisen päättäjän Suomessa, niin eduskunnassa kuin kunta- ja hyvinvointialueella. Ja että nämä päättäjät ottaisivat lasten kertoman tosissaan, punnitsisivat saamiaan tietoja numerojen rinnalla. Arvioisivat, minkälaiset vaikutukset heidän tekemillään päätöksillä on haavoittuvassa asemassa olevien lasten elämään. Tämän jälkeen olisi oltava rohkeutta muuttaa kurssia, jos ja kun päätösten huomataan syventävän köyhyyttä ja eriarvoisuutta. 

Monesta suunnasta on arvioitu, että lapsiperheköyhyyden kasvu on Suomessa tällä hetkellä todellinen riski. Kun köyhyydestä puhutaan asiana, joka koskettaa 120 000 lasta, suurin osa ymmärtää, että puhutaan valtavasta massasta lapsia.  

Persoonattomia numeroita tuijottamalla saattaa kuitenkin unohtua, että jokaisen numeron takana on lapsi ainutlaatuisine kokemuksineen ja tunteineen, elämän iloineen ja suruineen. Lapsi, jonka oikeuksien toteutumista köyhyys uhkaa rikkoa.  

Muistetaan siis katsoa myös lukujen taakse ja jakaa tietoa lasten köyhyyden kokemuksista. Kukin meistä voi omalta osaltaan lisätä ymmärrystä siitä todellisuudesta köyhyyden moninaisine kokemusten vivahteineen, jota niin moni lapsi Suomessa elää.