Hei rakkaat tukilastemme vanhemmat! Päätimme kirjoittaa tämän kesäisen kirjeen, kun huomasimme että yhteistä tukiperheyhteistyötä on kestänyt jo huikeat kuusi vuotta.
Aluksi haluaisimme kiittää luottamuksesta meitä kohtaan: kiitos siitä, että luotitte kaikkein arvokkaimman omaisuutenne meidän hoiviimme, vaatii paljon rohkeutta heittäytyä vieraiden ihmisten varaan. Meille oli alusta asti tärkeää, että te vanhemmat pystytte luottamaan siihen, että teemme parhaamme lastenne hyvinvoinnin ja turvallisuuden eteen. Me olemme onnellisia siitä, että kuluneen kuuden vuoden aikana me aikuiset olemme oppineet tuntemaan toisiamme ja tulleet melko lailla hyvin tutuiksi.
Kuuden vuoden aikana on ollut mukavaa nähdä lasten kasvavan, oppivan uusia taitoja sekä oppia ymmärtämään heidän persoonallisuuttaan. Samalla tavalla suhteemme on syventynyt molemmin puolin siten, että lapset ovat saapuessaan meille tiivis osa meidän perhettämme. Yhteisenä aikana olemme tehneet, nähneet ja kokeneet erilaisia vaiheita ja niitä jälkikäteen katsellessa tuntuu, että kaikki ne ovat olleet lujittamassa lujaa yhteyttämme.
Meille tukiperheenä oleminen tarkoittaa sitoutumista pitkäaikaisesti tukea tarvitsevan perheen ja lasten elämään. Tämä aika on antanut meille syvää ymmärrystä siitä, etteivät asiat ole aina helpoimmasta päästä ja elämään voi tulla vaikeitakin vaiheita, joista pääsee kuitenkin aina yli ja eteenpäin. Valoa on aina näkyvissä, kun jaksaa jatkaa eteenpäin. Tukiperheenä toimiminen antaa myös mahdollisuuden toimia merkityksellisesti: tehdä hyviä asioita toisen ihmisen eteen. Se ei tarkoita luopumista jostakin vaan hyvän lisäämisestä tähän maailmaan, jonne sitä mahtuisi vielä paljon lisääkin.
Tulevaisuudessa me toivomme teiltä vanhemmilta sitä mitä olemme saaneet tähänkin saakka: luottamusta ja avointa yhteistyötä. Sellaista asiaa ei taida olla olemassakaan mitä ei voisi ottaa keskusteluun. Meille on tärkeintä, että voimme jatkossakin tukea perhettänne ja lapsianne niiltä osin, joilla tukiperheilyllä voidaan auttaa. Ollaan ja eletään niin kuin tähänkin saakka: mukavalla ja rennolla olemisella ilon kautta.
Lapset kasvavat ja viikonloppujen sisällöt tulevat muuttumaan niin kuin pitääkin. Se tuo myös mukavaa uutta virtaa. Tärkeintä on, että lapset voivat tulla luottavaisin mielin meille. Jonkinlaiseen turvalliseen lomasatamaan, jossa he saavat olla omia itseänsä, palautua, kasvaa ja kehittyä edelleen omiksi itsekseen.
28.6.2024 Oulussa
Erja ja Matti
