Syvennyimme pienten lasten turvallisuuden ja turvattomuuden kokemuksiin kansallisessa dialogissa, jonka Pelastakaa Lapset ry järjesti huhtikuussa. Keskustelussa pohdimme, miten pienten lasten turvallisuutta voidaan lisätä ja miten turvallisuuden kokemuksiin voidaan vaikuttaa.
Keskustelemassa oli 12 henkilöä varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja tutkimuksen, sosiaalipalvelujen, kaupunkiympäristön, STM:n lapsistrategiayksikön ja järjestöjen asiantuntijoita, ammattilaisia, päättäjiä sekä nuoria kokemusasiantuntijoita ja vaikuttajanuoria. Mukana olivat myös Pelastakaa Lasten Lapsilta opittua –hankkeen työntekijät.
Keskustelussamme tuli esille, kuinka monenlaiset asiat ja tekijät aiheuttavat lapsille turvattomuutta. Lapsi voi kokea elämässään monia haasteita, jotka heikentävät turvallisuutta. Haasteet voivat liittyä esimerkiksi lapsen kasvuun ja kehitykseen, perheen voimavaroihin, taloudelliseen tilanteeseen tai riittämättömiin palveluihin. Lisäksi yhteiskunnalliset tilanteet, kuten kriisit ja pandemiat horjuttavat lasten kokemaa turvallisuutta.
Yhteisessä dialogissa koimme turvallisen arjen kaikkein tärkeimpänä turvallisuuden kokemuksen vahvistajana pienille lapsille. Jo pienet, alle 12-vuotiaat tunnistavat, että turvan ja hyvän olon tunteet syntyvät omassa perheessä, tavallisessa arjessa sekä turvallisessa lähiympäristössä, kun aikuiset huolehtivat lapsen hyvinvoinnista. Turvallisuuden tunne syntyy arjesta, joka on toistuvaa ja ennakoitavaa. Arki voi olla joskus jopa tylsää, mutta se luo lapselle luottamusta elämään.
Oivalluksia pienten lasten turvallisuuden vahvistamisesta
Keskustelussamme nousivat erityisesti esille aikuisten vastuu lasten turvallisuudesta ja turvallisuuden tunteesta sekä aikuisten velvollisuus vahvistaa lasten osallisuuden kokemusta. Keskustelussa oivalsimme yhdessä seuraavia asioita lasten turvallisuuden kokemuksen vahvistamisesta.
Aikuiset ovat vastuussa
Pienten lasten on vaikea arvioida, mikä on turvallista ja vaarallista. Lapsen kokemusta ei saa vähätellä, vaikka aikuinen ohjaisi, että asia tai tilanne ei ole oikeasti vaarallinen. Lapsen kokemukseen tulee suhtautua vakavasti ja huomioida hänen tunteensa sekä turvattomuuden kokemuksensa
Lapsen turvallisuudentunnetta tukee, kun aikuinen ottaa vastuun tilanteessa, sanoittaa tunteita lapselle ymmärrettävästi ja antaa hänelle vertaistukea. Kun aikuinen sanoo: ”Minuakin jännittää tämä tilanne.”, niin lapsi oppii, että jännitys on tavallista ja turvallisuutta rakennetaan yhdessä.
Turvattomuus vähenee kohtaamalla
Aikuisen vastuulla on, että aikuisen ja lapsen välinen sekä myös lasten keskinäinen vuorovaikutus on turvallista ja toimivaa. Lasta ei saa pakottaa vuorovaikutukseen, vaan hänen tarpeensa tulee huomioida. Esimerkiksi psyykkisesti oireilevat lapset eivät suostu usein puhumaan ja terapia voidaan lopettaa tästä syystä, vaikka näissäkin tilanteissa tulisi kuulla lasta havainnoinnin ja lapsilähtöisten keinojen avulla. Lasten näkökulman huomioivia vuorovaikutuksen tapoja hyödyntämällä lapset ja nuoret eivät jäisi ilman tarvitsemaansa tukea ja hoitoa.
Vuorovaikutus on merkittävä turvallisuuden tekijä. Muiden ihmisten läsnäolo ja vieraampienkin ihmisten huomaavaisuus ja ystävällisyys luovat turvallisuudentunnetta. Kun huomioidaan ja nähdään toiset esimerkiksi naapurustossa, niin luodaan turvaa kaikille. Aito kohtaaminen on tärkeää. Kun lapselta kysytään; ”Mitä sulle kuuluu? ” niin edistetään lasten kokemusta turvasta ja välittämisestä; “Ei mulla ookaan mitään hätää.”.
Osallisuus tuo turvaa
Aito osallisuuden kokemus tuntuu puuttuvan usein lasten elämästä. Aikuisilla on vastuu lapsen johdonmukaisen ja lapsentasoisen osallisuuden mahdollistamisesta. Lapsen näkökulma voidaan huomioida kaikissa asioissa ja kysymällä lapsilta itseltään hyvistä osallisuuden keinoista vältetään näennäistä osallisuutta. Lasten kokemus osallisuudesta vahvistuu, kun he tietävät, että heidän sanansa ja kokemuksensa huomioidaan.
Aikuisten tulisi keskustella lasten kanssa siitä, mistä asioista lapset voivat päättää ja mihin he voivat osallistua. Lapsi ei voi päättää tilanteissa, joissa hän ei vielä ymmärrä omaa etuaan (esim. psykiatriseen hoitoon osallistuminen), mutta tällöinkin lapsen mielipiteen kuuleminen on tärkeää. Toisiin asioihin lapset voivat kuitenkin vaikuttaa, esimerkiksi lapsille ja nuorille tulee antaa todellinen mahdollisuus osallistua oman elämänsä ja tilanteensa kuvaamiseen lastensuojelun kirjaamisissa.
Lapset eivät aina uskalla tai halua kertoa asioistaan, koska he pelkäävät kuormittavansa tai huolestuttavansa aikuisia. Siksi aikuisten vastuulla on kertoa lapsille, että heille voi kertoa kaikesta ja aikuinen auttaa lasta. Lasta ei saa koskaan jättää yksin. Aikuiset voivat osoittaa, että turvallisen aikuisen vieressä on turvallista tehdä asioita, päätöksiä ja osallistua.
Pienten lasten turvallisuuden puolesta on puhuttava!
Lasten kokema turvallisuus on vahvasti yhteydessä koko perheen turvallisuuteen ja vanhempien hyvinvointiin. Lapset tulee huomioida yhteiskunnassa myös muissakin ympäristöissä, tiloissa ja olosuhteissa kuin vain neuvolassa, varhaiskasvatuksessa ja kouluissa. Pienten lasten näkökulmat jäävät helposti syrjään mediassa ja päätöksenteossa. Aikuisten tulee puhua lasten puolesta ja osoittaa, että turvallisuus on heidän vastuullaan. Turvallisuuden tunteen vahvistaminen on kaikkien asia ja pienten lasten näkökulma on huomioitava.
Johanna Vinberg ja Satu Vasenius
hankesuunnittelijat,
Lapsilta opittua –hanke,
Pelastakaa Lapset ry
Pelastakaa Lasten 10.4.2024 järjestämästä kansallisesta dialogista tehtiin muistiinpanot, joita hyödynnetään kaikkien keskustelujen yhteenvetoraportissa sekä valtionhallinnon päätöksenteossa. Raportti julkaistaan kansallisten dialogien verkkosivuilla myöhemmin syksyllä. Keskustelun sisältöä hyödynnetään myös Pelastakaa Lasten vaikuttamiskampanjassa, joka julkaistaan syyskuun alussa. Vaikuttamiskampanjassa pyritään lisäämään ymmärrystä pienten ja haavoittavassa asemassa olevien lasten kokemista turvattomuuden kokemuksista sekä saada aikuiset huomaamaan lasten näkökulmia omissa päätöksissään ja valinnoissaan.
Pelastakaa Lasten Lapsilta opittua –hankkeessa (STEA:n rahoittama hanke vuosina 2022–2024) tavattiin viime vuonna 64 haavoittavassa asemassa olevaa lasta. Lapsilta kysyttiin asioita, joita he haluaisivat muuttaa elämässään sekä selvitettiin heidän elämänsä epäkohtia lapsen oikeuksien näkökulmasta.
