Harrastamiseen liittyy jotain valtavan henkilökohtaista, jota ei oikein tarvitsekaan osata selittää muille. Motivaatio on kiehtova voima, jonka lapsi oppii itsessään tunnistamaan.
Kun Ilia, 15, liittyi vuosi sitten Korson palloseuraan, hänen osaamisensa otettiin ilolla vastaan. Kymmenen vuotta jalkapallon parissa näkyi ja tuntui pojan tekniikassa ja pelitaidoissa.
Ilia oli vasta viiden vanha, kun alkoi käydä katsomassa kymmenen vuotta vanhemman isoveljensä pelaamista. Ei hänen olisi ollut pakko, mutta jokin häntä veti jalkapallossa puoleensa. Puoli vuotta myöhemmin hänkin jo opetteli pallonkäsittelyn tekniikoita. Ja sillä tiellä hän on edelleen.
Jalkapallo merkitsee hänelle paljon. Kun hän pelaa, hän on pelin sisällä, pelasipa hän missä vain. Pallo on aina sama. Säännöt ovat samat. Pelitekniikat voivat vaihtua, mutta peliä luetaan aina omin silmin. Tekniikka ja nopeus ratkaisevat. Kentällä on tilanteita, niiden ennakointia, siirtojen arvioimista, ja ennen muuta mahdollisuuksia tehdä maali. Kun peli puhuu, Ilia kuulee vain sen.
Korson kentällä sataa. Ollaan jo syksyssä. Vielä sade ei ole hyytävän kylmää, mutta kyllä vesi kastelee. Se ei Iliaa haittaa, sillä nappisten jalkaan laittamisessa on paljon tuttua, kotoista, jopa turvallista. Korson palloseura alkaa olla jo hänelle tuttu, mutta suomen kieli on edelleen vierasta.
Pakolaisena Suomeen
Ilia saapui Suomeen äitinsä Elenan kanssa mielipidepakolaisena. Hänen perheensä ei ole ollut poliittisesti oikeamielinen Putinin sodan syistä. Tutuissa puitteissa elämisestä alkoi muodostua kotiseudulla asennevankila; ellet ole Venäjän puolella, olet Venäjää vastaan. Eräänä päivänä päätös oli valmis, ja Ilia ja hänen äitinsä poistuivat maasta. Ilian veli asuu edelleen Venäjällä.
Kun jättää kaiken taakseen, uuden elämän alku on vastaanottokeskuksessa. On selvää, että kaiken jättämisellä tarkoitetaan myös harrastusta.
– Olen pelannut puolet elämästäni. Se on jo osa identiteettiäni. Hain Venäjällä urheilukouluun voidakseni oppia pelaamaan jalkapalloa, Ilia kertoo tulkin avustuksella. – Venäjällä ei ole seuratoimintaa kuten Suomessa eikä sarjatasoja, vaan pelit käydään federaatiotasolla. Venäjällä ei siten ole myöskään harrastusmaksuja kuten Suomessa.
Eihän minulla ole mitään
Vastaanottokeskuksessa Ilialla ei ollut mitään siitä elämästä, jossa hän oli varttunut. Tyhjyys tuntui teini-ikäisestä pojasta kolkolta. Hän ei osannut uuden maan kieltä, hänellä ei ollut ystäviä, vaikka sukulaisia Suomessa onkin, ja äiti. Ilian äitiä pojan tilanne suretti, mutta 600 euron kuukausitulo riittää nipin napin ruokaan, ei mihinkään muuhun. Vieraassa maassa kielitaidottomana myös äidin mahdollisuudet auttaa poikaansa olivat nolla.
Kiitos vastaanottokeskuksen toimihenkilön aktiivisuuden, hän alkoi selvitellä millä keinoin Ilia pääsisi jälleen hänelle merkityksellisen harrastuksen pariin. Ratkaisuksi löytyi Pelastakaa Lasten Eväitä Elämälle -harrastuki.
– Pelatessa olen pelaaja, en oikein minkään maan kansalainen. Harjoituksissa olen oppinut suomea, koska haluan ymmärtää valmentajan ohjeita. Seurassa on suomalaisia ja muualta Suomeen muuttaneita. Minut on otettu hyvin vastaan ja olen saanut ystäviä, kertoo Ilia. Sitten hän juoksee takaisin kentälle ja katoaa poikaporukkaan.
Eväitä elämälle -harrastustuki
Pelastakaa Lasten teettämä harrastukikysely osoitti, että 82 prosenttia vastanneista arvioi tuen erittäin tärkeäksi. Toki vain osa tuen saajista vastasi kyselyyn.
– Myös niistä perheistä kysellään tukea, jotka ennen inflaatiota ovat selvinneet omin avuin lasten harrastuksista. Talouden puskurit eivät ole riittäneet, kun hinnat ovat nousseet lähes kaikessa arkeen vaikuttavassa, sanoo Pelastakaa Lasten Eväitä Elämälle -tuesta vastaava Heidi Herranen.
Pelastakaa Lapset seuraa Harrastamisen Suomen mallin jalkautumista. Siinä jokaiselle lapselle tulisi löytyä mieluisa, maksuton harrastusmahdollisuus koulupäivän yhteydestä.
– Toistaiseksi kaikille lapsille ei ole ollut omassa kunnassa ole tätä mallia tai koulu ei tarjoa mieluisaa harrastusta tai harrastus on päällekkäinen jonkin koulutunnin kanssa, Heidi Herranen kertoo.
Eväitä Elämälle harrastustuki rahoitetaan täysin lahjoitusvaroin ja tuen tarve arvioidaan lapsen tilanteesta käsin. Tuki voi olla kertaluontoinen, se voi kattaa harrastusvälineet tai kuukausimaksut. Tukea haetaan oman paikkakunnan paikallisyhdistykseltä.
Teksti: Raili Mykkänen
Kuva: Anna Autio
