”Lasten kanssa voi heittää murheet romukoppaan” 

Anni Moilanen toimii Pelastakaa Lasten sporttikummina. Alkusysäys tuli sosiaalitieteiden kandivuonna, jolloin kurssiksi saattoi valita vapaaehtoistyön. Anni valitsi sporttikummiksi ryhtymisen ja sillä tiellä hän on edelleen. 

 Siitä on nyt neljä vuotta. Ensin sporttikummilapsia oli yksi, perheen esikoinen. Sitten mukaan lähti myös perheen kuopus. Molemmat lapsista ottivat sporttikumminsa iloisen innokkaasti vastaan, vaikka aluksi heitä hieman jännitti – aivan kuten kummiakin. 

”Valitsin sporttikummitoiminnan siksi, että niin urheilu kuin lasten hyvinvointi ovat sydäntäni lähellä”, Anni kertoo.

Hän sanoo motivoituvansa siitä, että sporttikummina hän voi tarjota liikkumisen elämyksen niillekin lapsille, joilta se perhetilanteen vuoksi jäisi muutoin kokematta. 

”Olen aina viihtynyt lasten seurassa. Huomasin sen jo lukioaikana ollessani töissä päiväkodissa.

Lapset ovat niin aitoja ja välittömiä. He tutkivat uteliaasti tätä maailmaa. Lasten kanssa voi heittää aikuisuuden murheet romukoppaan ja elää hetkessä”. 

Anni oli toiminut kaksi vuotta esikoisen sporttikummina, kun perheen äiti kysyi, voisiko Anni ottaa pienemmänkin lapsen mukaan yhteisiin aktiiviteetteihin.

”Kuopus oli ollut kovasti kiinnostunut siitä, minne me esikoisen kanssa aina lähdimme. Ajatus, että saisin olla molempien sisarusten tukena, kuulosti minusta hyvältä, joten nyt olemme pyörineet kolmikkona sporttikummitoiminnassa,” Anni kertoo. 

Sporttikummeille on kova kysyntä

Tällä hetkellä sadat lapset odottavat itselleen sporttikummia ympäri Suomea. Uusille vapaaehtoisille on todella suuri tarve, jotta kaikille tukea tarvitseville saadaan tukisuhde.

Sporttikummi kannustaa lasta liikkumaan joko yhdessä harrastaen tai vapaamuotoisesti liikkumalla. Tapaamiset ovat lapselle pieni irtiotto perheen arjesta turvallisen ja luotettavan vapaaehtoisen seurassa. Toiminnan tarkoituksena on tarjota myös perheen aikuiselle hieman omaa aika. Sporttikummi tapaa lasta kerran tai kaksi kuukaudessa, aina tilanteiden mukaan. Tapaamisista sovitaan yhdessä perheen kanssa.  

”Ensimmäisenä vuonna tapasimme kerran pari kuukaudessa, mutta opiskelujeni edetessä ja elämäntilanteeni muuttuessa, olemme tavanneet harvemmin, mutta kuitenkin niin, että yhteys säilyy ja yhteisiä tapaamisia on mahdollista odottaa”, Anni sanoo. 

Testissä liikuntapaikat

Hänestä sporttikummina olemisessa parasta on saada viettää aikaa kahden huipputyypin kanssa ja tehdä lasten mielestä kivoja asioita yhdessä. Kolmisin he ovat tutustuneet laajasti erilaisiin liikuntapaikkoihin Kuopiossa. 

Suosikiksi ovat nousseet käynnit Hoplopissa, trampoliinipuistossa ja uimahallissa. Näiden käyntien yhteydessä he ovat usein käyneet myös syömässä, mikä on kruunannut yhteisen tapaamisen. 

Kun tapaamisia on ollut harvemmin, tapaamiseen on satsattu hieman enemmän aikaa ja toimintaa verrattuna alkuaikoihin, jolloin tapaamisia oli tiuhemmin ja säännöllisemmin. 

”Ensimmäisenä vuonna tapasimme kerran pari kuukaudessa, mutta opiskelujeni edetessä ja elämäntilanteeni muuttuessa, olemme tavanneet harvemmin. Kuitenkin niin, että yhteys säilyy ja yhteisiä tapaamisia on mahdollista odottaa.”

Liikunnan riemua  

Anni Moilanen pelaa jalkapalloa ja nauttii joukkuepelaamisesta. Alkujaan hän olikin miettinyt urheiluharrastuksensa tukevan sporttikummitoimintaa. Onhan jalkapallo monesta muksusta mukavaa ajanvietettä.  

Kummilapsia ei jalkapallo ole kuitenkaan puhutellut, vaan he nauttivat enemmän omassa porukassa erilaisiin liikuntamuotoihin tutustumisesta.  

”Olemme kokeilleet rohkeasti monenlaisia aktiviteetteja. Olemme käyneet luistelemassa, hiihtämässä, makkaranpaistoretkellä sekä heittelemässä ja potkimassa palloa”.  

Anni sanoo, että liikunnan riemun ja liikunnallisten taitojen kehittymisen lisäksi sporttikummitoiminnan kautta lapsi saa turvallisen ja lapsen hyvinvoinnista kiinnostuneen aikuisen elämäänsä.  

”Sellaisia aikuisia ei kenenkään lapsen elämässä voi olla liikaa”. 

Teksti: Raili Mykkänen

Kuva: Annin kotialbumi