Kymmenen vuoden matka erityislastenkoti Tirlittanista nykyiseen uudistuneeseen erityislastenkoti Kaislaan on ollut täynnä muistoja ja elämän merkittäviä hetkiä. Pian tämä pitkäaikainen sijaishuollon jakso päättyy, kun nuori valmistautuu itsenäistymään ja muuttamaan omaan asuntoon.
Muuttovalmistelut
Eräänä viikonloppuna erityislastenkoti Kaislassa aloitettiin nuoren kanssa hänen tavaroidensa läpikäyminen ja pakkaaminen. Nuori tulee pian täysi-ikäiseksi ja edessä on muutto pitkäaikaisesta sijaishuollon paikasta omaan asuntoon. Uusi vaihe elämässä jännittää, mutta on innolla odotettu.
Ensimmäiset päivät lastenkodissa
Nuori tuli alkujaan Pelastakaa Lasten erityislastenkoti Tirlittaniin kymmenen vuotta sitten. Ensimmäinen päivä jäi hyvin mieleen, sillä silloin juhlittiin toisen lapsen syntymäpäiviä ja syötiin kakkua. Tirlittan muuttui myöhemmin Kaislaksi, mutta syntymäpäiviä juhlitaan edelleen kakuilla.
Tavaroiden joukosta löydettiin kasa vanhoja valokuvia sijoituksen alkuvaiheelta, kirjeitä ja muita papereita. Ne palauttivat mieleen menneet ajat. Jokaisen kuvan taustalla oli hauskoja tarinoita, joita nuori muisteli hymyssä suin: ”Paljon me hölmöiltiin kavereitten kanssa. Aina illalla mietittiin, et mitä sit huomenna keksis.”
Erityisesti nuori muisteli retkeilyä, joka oli ollut perinne jo Tirlittanin ajoista lähtien ja jatkui aktiivisesti myös Kaislassa. Retket toivat vaihtelua arkeen ja loivat paljon hauskoja muistoja.
Kirje tulevaisuudelle
Kuvien seasta löytyi myös kirje, jonka nuori oli aikoinaan kirjoittanut tulevaisuuden itselleen. Kirjeessä hän kuvaili unelmaansa: ”Ostan joko Skoda Octavia tai Volvo V50. Menen rakennuskouluun ja rakennan talon maalle. Hankin kissoja, koiria, lampaita”.
Nyt hän naurahti: ”No, nyt mulla on Audi.”
Kaverit ja yhteydenpito
Nuoren kanssa keskusteltiin myös siitä, miltä tuntui, kun kavereita lähti vuosien varrella pois samasta laitoksesta. Joidenkin kanssa hän on vielä yhteyksissä, mutta osa yhteyksistä on katkennut poismuuttojen myötä. Hetken pohdinnan jälkeen nuori kertoi, että pienempänä muiden lähteminen ja poismuuttaminen tuntui oudolta, mutta vanhempana siihen tottui ja asia oli helpompi ymmärtää.
Omaohjaajan rooli
Toinen nuoren nykyisistä omaohjaajista tuli hänen omaohjaajakseen jo Tirlittanissa. Seitsemän vuoden aikana he ovat kokeneet paljon yhdessä niin arjessa kuin juhlassa. Omaohjaaja on auttanut ja tukenut nuorta kohti itsenäistymistä, ja pian määränpää onkin jo lähellä.
Nuori muisteli olevansa iloinen, kun ohjaaja tuli hänen omaohjaajakseen. Nuori totesi: ”Omaohjaajas on ollut parasta rauhallisuus. Täs ammatis pitää olla rauhallinen.”
Pohdintoja sijoitusajasta
Lopuksi nuoren kanssa pohdittiin hänen sijoitusaikaansa. Sijaishuollon kymmenvuotinen jakso on päättymässä, ja edessä on uusi vaihe. Nuori summasi kokemuksiaan: ”Oon ollut Kaislassa 10 vuotta. Iha hiton kauan. Ei se nyt niin paha ollu joutua tänne. Siinä on aina puolensa ja puolensa.”
