Pyörivätkö samat kurjat asiat mielessäsi kaiken aikaa? Digifrendi on aikuinen, jolla on aikaa jutella.
Iidaa ei lukio kiinnostanut. Hän lähti suoraa yläasteelta opiskelemaan ammattikouluun. Hän teki maalarin ja siivoojan töitä silloin, milloin niitä oli tarjolla.
Tänään hän toimii Pelastakaa Lasten nettinuorisotalo Netarin valmentamana digifrendinä. Digifrendin oma mutkikas elämänpolku saattaa olla jopa lohdullista kuultavaa, mikäli nuori kipuilee tulevaisuuden näköalattomuuden kanssa.
Iida kertoo oman tarinansa. Erään työttömyysjakson aikana hänet passitettiin työttömänä työnhakijana hommiin puupajalle. Siellä hän näki ilmoituksen teatterityöpajasta. Sinne hän halusi.
”Projektin vetäjänä toimi teatterista kiinnostunut nuorisotyöntekijä. Teatterityöpajassa tajusin, että tätähän minä haluan, tehdä nuorisotyötä. Hain kouluun ja pääsin. Enkä ole katunut”, Iida sanoo.
Iidasta juuri oman alan oivaltaminen edesauttaa motivaatiota yrittää. Intuitiivisella oivalluksella oli merkitystä Iidalle. Siihen uskoen hän jaksoi nähdä paljon vaivaa, kokea pettymykset, päästä lopulta ammattikorkeakouluun toivomalleen alalle.
Moi mitä kuuluu?
Iida on varttunut maaseudulla, jossa kaverit asuivat kaukana. Yksin oleminen olisi saattanut olla aidosti tosi ahdistavaa teini-ikäiselle, ellei someviestein olisi voinut pitää yhteyttä kavereihin. Whatsappin käytöstä sukeutui Iidalle luonteva tapa pitää yhteyttä.
Opiskellessaan yhteisöpedagogiksi tuntui Digifrendi-valmennukseen osallistuminen luontevalta.
”Tärkeintä tässä vapaaehtoistoiminnassa on oman nuorensa mielessä pitäminen silloinkin, kun ei olla yhteydessä. Sinun tulee muistaa, mistä viimeksi on puhuttu. Toisen asioiden muistaminen osoittaa kiinnostusta”, Iida sanoo.
Yhteydenpitokertoja digifrendin kanssa on kymmenen. Yhteyttä pidetään nuorten toiveiden mukaisesti. Yhteen laskien kuitenkin se kymmenen kertaa. Nuori päättää tekstaillaanko, puhutaanko puhelimitse vai ollaanko videoyhteydessä.
”Minä en neuvo. Kuuntelen ja pohdin, tarjoan näkökulmia tai, jos esillä on sellainen juttu, josta itsellä on jotain kokemusta, voin kertoa, miten vastaavan tilanteen aikanani ratkoin”, Iida sanoo.
Luottokaveri ei ole kaikille itsestäänselvyys
Ei kaikilla nuorilla ole luottoystävää, jolle tunteistaan ja ajatuksistaan saattaa avautua. Eikä some ole turvallisin paikka nuoren etsiä sattumanvaraisesti seuraa. Sen sijaan digifrenditoiminta on turvallista. Toiminnan lähtökohtana on tarjota turvallista, koulutettua juttuseuraa 13–21-vuotiaille nuorille.
Mikäli keskusteluissa nuoren kanssa digifrendillä herää kasvava huoli nuoren turvallisuudesta tai hän itse kokee, että tarvitsee tukea, Pelastakaa Lapset tarjoaa tukea myös digifrendille. On mahdollista, että jollakulla nuorella menee jo liian huonosti, jotta pelkkä keskustelu vapaaehtoistoimijan kanssa olisi riittävä apu. Tähänkin on varauduttava. Suurimmalla osalla nuorista on kuitenkin ollut mielessään asioita, joista ovat kokeneet olevan hyvä puhua juuri ulkopuoliselle.
”On tämä vähän sellaista arjen yhdessä opettelua myös. Kaikki nuoret eivät hallitse kalenterin käyttöä. Tapaamisia saattaa unohtua tai nuoren pitäisikin olla jo toisaalla, kun tapaamisemme alkaa”, Iida sanoo.
Teksti ja kuva Raili Mykkänen
